eetteri

Luennollani heräsi keskustelu siitä, että minkä maan lakeja sovelletaan silloin, kun verkkopalvelun palvelin sijaitsee maassa X ja itse palveluntarjoajan kotipaikka on maassa Y. Ensimmäinen ajatus on se, että noudatetaan kansainvälisiä sopimuksia mikäli sellainen on olemassa ja mikäli molemmat maat ovat ratifioineet ko. sopimuksen.

Asia on kaikkea muuta kuin yksinkertainen ja riippuu mm. oikeudenalasta eli onko kysymys rikosoikeudellisesta, julkis- ja hallinto-oikeudellisesta vai siviili- ja kauppaoikeudellisesta asiasta? Esimerkiksi siviili- ja kauppaoikeuden alalla on erilaisia valtioita sitovia kansainvälisiä sopimuksia, jotka voivat vaikuttaa niin yrityksiin kuin yksityisiin henkilöihin. Valtioiden ohella myös erilaiset kansainväliset järjestöt laativat yleissopimuksia. Esimerkiksi yksityisoikeuden ja siviiliprosessioikeuden aloilla tällaisia järjestöjä ovat mm. Euroopan neuvosto, Kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevä Haagin konferenssi, UNIDROIT Yksityisoikeuden yhdenmukaistamiseksi toimiva kansainvälinen instituutti, Yhdistyneet kansakunnat ja YK:n kansainvälinen kauppaoikeuden toimikunta UNCITRAL.

Mikäli kansainvälisessä riita-asiassa ei päästä sopimukseen, vaan asia viedään oikeuteen, tulee ensimmäiseksi määritellä mikä tuomioistuin on asiassa kansainvälisesti toimivaltainen. Yleensä tuomioistuimen toimivalta määräytyy vastaajan kotipaikan perusteella (ei kansalaisuuden), vaikkakin asiassa on lukuisia poikkeuksia. (Tuomioistuimen toimivalta… 2004.) Tuomioistuimen toimivallan lisäksi määritellään erityisten lainvalintasääntöjen avulla mitä lakia asian ratkaisemisessa sovelletaan. Yleensä pyritään soveltamaan sen valtion lainsäädäntöä, johon asia liittyy kaikkein lähimmin tai käytännössä siinä maassa, missä vastaaja voidaan haastaa oikeuteen.  Mikäli samassa asiassa on osallisia eri valtioita (vastaajan ja kantajan kotipaikka, rikoksentekopaikka), kysymykseen voi tulla myös useamman maan lakien soveltaminen. Yleensä kuitenkin pyritään siihen, että kaikki tuomioistuimet soveltaisivat saman valtion lainsäädäntöä samaan tilanteeseen. Esimerkiksi vahingonkorvausasiassa voidaan asiaa tarkastella sen maan lakien näkökulmasta, missä vahingon aiheuttava teko tehtiin tai siellä missä teon vaikutukset ilmenevät. On olemassa kuitenkin tiettyjä asioita joiden suhteen tuomioistuimilla on yksinomainen toimivalta.  Esimerkiksi patentteja, tavaramerkkejä ja muita rekisteröintiä edellyttävissä asioissa toimivaltaisia ovat sen sopimusvaltion tuomioistuimet, jossa rekisteröinti on alunperin tapahtunut.

Mielenkiintoinen paikka tässä suhteessa on Sealandin ruhtinaskunta, jonka oikeudellinen asema on kaikessa suhteessa epäselvä. Järvisen (2002) mukaan valtiota ei ole virallisesti tunnustettu, joskin Iso-Britannia kohtelee Sealandia kuten muitakin valtioita. Sealand mainostaa ”maata” sopivana paikkana erilaisille Internet-palveluille, koska se ei noudata muiden maiden sopimuksia ja koska sillä itselläänkin on vain muutamia asiakkaitaan koskevia velvoitteita. (Järvinen 2002 ; Sealand Internet Law 2007.)

Lähteet:

• Järvinen, P. 2002. Tietoturva & yksityisyys. 2. painos. Jyväskylä: Docendo Finland Oy.
• Sealand Internet Law [online]. Sealand: Havenco TM, 2007 [viitattu 7.10.2008]. Saatavissa www-muodossa: <URL: http://www.havenco.com/law.html >. Ei toiminnassa enää 2.12.2009.
• Tuomioistuinten toimivalta - Kansainvälinen oikeus [online]. Euroopan komissio, Euroopan oikeudellinen verkosto (siviili- ja kauppaoikeus), 2004, [viitattu 2.12.2009]. Saatavissa www-muodossa: <URL: http://ec.europa.eu/civiljustice/jurisdiction_courts/jurisdiction_courts_int_fi.htm >.