Käyttäjät eivät enää tyydy olemaan passiivisia informaatiosisältöjen vastaanottajia, vaan he haluavat myös tuottaa ja jaella itse luomiaan sisältöjä. Blogit, wikit sekä muut sisällönjakelu- ja kommunikointijärjestelmät tarjoavat kenelle tahansa mahdollisuuden toimia oman elämänsä raportoijana, arjen journalistina, osallistuvana kansalaisena tai tiedon tuottajana. Kirjoittelin jokin aika sitten Openrisk- blogiin pohdintaa siitä miten sitten käyttäjien tuottaman sisällön laadukkuudesta voidaan varmistua tai miten käyttäjäsisältöjen laadukkuutta voidaan edistää. Lue koko juttu!
Archive for the 'Käyttäjät' Category
Tiistaina 10.11.09 VPKK:n luennolla oli keskustelua siitä miten testihenkilöt saattavat testitilanteessa pyrkiä käyttäytymään “hyvän testihenkilön” tavoin ja toimimaan kuten he olettavat testin johtajan haluavan heidän toimia. Ääriesimerkkinä mainitsin erään kokeen, jossa koehenkilöt antoivat toisille ihmisille voimakkaita, jopa tappavia sähköiskuja auktoriteetin (tässä: kokeen johtajan) niin pyytäessä. Selityksenä pidettiin koehenkilön halukkuutta ja pyrkimystä olla mieliksi auktoriteetille. Tämä Milgramin kokeena tunnettu sosiaalipsykologinen koe järjestettiin Yalen yliopistossa vuonna 1961. Testiin osallistuneille henkilöille kerrottiin, että testin tarkoituksena on tutkia lievien sähköiskujen vaikutusta oppimiseen, vaikka todellisuudessa kokeen tarkoituksena oli testata miten ihmiset tottelevat auktoriteettia.
Koehenkilöiden tehtävänä oli rangaista “oppijaa” antamalle hänelle 45 voltin sähköiskun, jos hän vastaisi väärin muistamista vaativaan tehtävään. Koetilanteessa “oppija” ei kuitenkaan tuntunut oppivan muistamaan haluttuja asioita, jolloin kokeen ohjaaja pyysi koehenkilöä antamaan “oppijalle” aiempaa voimakaampia sähköiskuja, jotta hän oppisi tehokaammin. Sähköiskun voimakkuutta nostettiin 15 voltin askelin. Kun sähköiskun voimakkuus oli 150 volttia, oppija alkoi huutaman tuskaisesti aina saadessaan sähköiskun (todellisuudessa hän näytteli). Koehenkilöistä 60 % jatkoi aina 450 volttiin saakka kokeen johtajan pyynnöstä huolimatta siitä, että heillä oli mahdollisuus keskeyttää koe milloin tahansa.
Kun Milgramin koe uusittiin vuonna 2008 Santa Claran yliopistossa, tulokset olivat samanlaisia kuin alkuperäisessä kokeessa. Myös ranskalaiset ovat toistaneet Milgramin kokeen.
Dokumentaristi Christophe Nick sekä ryhmä ranskalaisia psykologeja toteuttivat kokeen, jossa koehenkilöiden piti antaa sähköisku rangaistuksena toiselle kilpailijalle, jos tämä vastasi väärin hänelle esitettyyn tietokilpailu kysymykseen. Koejärjestelynä toimi tv-kisa “Le Jeu de la Mort” ja tarkoituksena oli selvittää miten moni koehenkilö jatkaa juontajan ja studioyleisön kannustuksesta voimakkaiden, jopa tappavien sähköiskujen antamista kanssakilpailijalleen.
Tuloksena oli, että 80% koehenkilöistä jatkoi 460 voltin sähköiskujen antamista siihen saakka kunnes kanssakilpailija näytti kuolevan (todellisuudessa kysymyksessä oli näyttelijä) .
Kyseinen tv-kisa esitettiin Ranskassa France 2 tv-kanavalla keskiviikkona 17.3.10.
Lue tarkemmin
- Milgramin koe toistettiin - tulos sama kuin 50 vuotta sitten: ihmiset jatkavat sähköiskujen antamista jos käsketään YLE:n tiedeuutiset.
- Milgram, S. 1974. The Perils of Obedience. Julkaistu alunperin Harper’s Magazine. Saatavissa http://home.swbell.net/revscat/perilsOfObedience.html
- Ranskalaiskoe todistaa: Ihmiset eivät ole kehittyneet yhtään sitten 1960-luvun 17.3.10 Aamulehden verkkosivut
- Le jeu de la mort : Le docu choc de France 2 Télé-Loisirs.fr-verkkosivuilta.
Kaikista työkiireistä huolimatta ehdin kuin ehdinkin osallistumaan huhtikuun lopulla Aulangolla järjestettyyn ITK’09 konferenssiin. Kyseessä oli ITK:n eli Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa 20-vuotisjuhlakonfernessi. Kaiken kaikkiaan Hypermedialaboratoriomme oli vahvasti mukana tilaisuudessa.
Omassa esityksessäni paneuduin pohtimaan miten uudenlaiset yksityisyyteen liittyvät uhat vaikuttavat ihmisten verkkokäyttäytymiseen ja siihen mitä he itsestään kertovat yhteisöllisissä verkkopalveluissa. Hypermedian opiskelijoilta eläytymismenetelmää hyödyntäen kootun aineiston analysoinnin pohjalta tunnistin viisi erilaista toimintamallia – toiminnan strategioita, joita yhteisöllisten verkkopalveluiden käyttäjät valitsevat. Käyttäjän valitsema strategia heijastaa hänen suhtautumistaan yhteisöllisten verkkopalveluiden yksityisyyteen ja tietosuojaan sekä indikoi millainen hän käyttäjänä: avoimesti toimiva ekstrovertti, luottavainen teknologiauskovainen, valvontaa sietävä, epäluuloinen anonyymi vai verkkoyhteisöistä pakeneva.
Kiinnostavaa olisikin selvittää onko toiminnan strategia enemmän tietoinen valinta kuin yksilön persoonallisuuteen liittyvä tekijä? Mitkä tekijät vaikuttavat siihen millaisen toiminnan strategian henkilö valitsee? Tai miten eri käyttäjätyypit tulisi huomioida esim. opetuksessa käytettävissä yhteisöllisissä verkkopalveluissa?
Lue koko artikkeli ja katso esityskalvot (html-muodossa).
Kontrastin merkitys korostuu, kun verkkopalvelun käyttäjäryhmiin kuuluu eri-ikäisiä käyttäjiä. Iän myötä myös verkkokalvolle saapuvan valon määrä pienenee, joten käyttöliittymän kirkkaustasoon tulisi kiinnittää huomiota. Oman lisähaasteensa asiaan tuo näyttöjen erilaiset ominaisuudet. Esimerkiksi LCD -näytöt ovat huomattavasti perinteisiä kuvaputkinäyttöjä kirkkaampia). (Esim. Näsänen 2007, 21 - 22.)
Tekstin luettavuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat tekstin ja taustan välinen tummuusero (vaaleuskontrasti, vrt. fys. luminanssikontrasti) ja väriero (värikontrasti) sekä tekstin koko. Huomion kiinnittäminen pelkästään tekstin ja taustan värieroon ei riitä, sillä vaikka värikontrasti olisikin suuri, havainto- ja lukunopeus hidastuvat merkittävästi mikäli tummuusero pienenee. Toisin sanoen heikkonäköiselle ei riitä pelkkä suuri väriero, myös tummuuseron on oltava riittävä. Tekstin koko on myös oleellinen tekijä, sillä suurikokoista tekstiä tunnistetaan matalimmilla kontrasteilla kuin pientä tekstiä. Käyttäjällä tulisikin olla aina mahdollisuus suurentaa kirjasimen kokoa selaimen valikoista.(Näsänen 2001; Näsänen 2007.)
Suurin tummuusero eli vaaleuskontrasti on mustan ja valkoisen välillä (luminosity contrast ratio = 21:1), joten tekstin luettavuudeltaan kannalta paras ratkaisu on musta teksti valkoisella pohjalla. Kontrastin tulisi olla isolla tekstillä (kirjasinkoko väh. 18 pistettä) minimissään 3:1, mieluiten kuitenkin 5:1. Pienellä tekstillä kontrastin tulisi olla vähintään 5:1, mieluiten 7:1. (Esim. Understanding WCAG 2.0, 2008).
Lähteet:
- Näsänen, R. 2001. Visuaalinen käytettävyys - mitä näköaistin ominaisuuksia tulisi ottaa huomioon visuaalisten informaation esitystavan suunnittelussa. Työterveyslääkäri 2001, Vol. 18, Nro 4, 476 - 478.
- Näsänen, R. Visuaalisen käytettävyyden opas 2007 [online]. Helsinki: Työterveyslaitos - Aivot ja työ tutkimuskeskus, 2007 [viitattu 10.2.2009]. Saatavissa pdf-muodossa: <URL: http://www.ttl.fi/NR/rdonlyres/85F6B4CF-9C0C-4482-AB43-48BF17DFDD77/0/Opas2007.pdf >.
- Understanding WCAG 2.0. 2008. W3C, päivitetty 11.12.2008 [vvitattu 10.2.2009]. Understanding Success Criterion 1.4.6. Saatavissa www-muodossa: <URL: http://www.w3.org/TR/UNDERSTANDING-WCAG20/visual-audio-contrast7.html >
Iän myötä henkilön näön tarkkuus heikkenee. Tätä voidaan kompensoida riittävän suurella kontrastilla. Sinkkosen ym. mukaan paras ratkaisu ikäihmisille näyttäisi olevan musta teksti valkoisella pohjalla. (Sinkkonen ym. 2002, 82.) Sinisävyisiä värejä tekstissä tulee ainakin välttää. Värejä aistivista tappisoluista vain 4 % havaitsee sinistä valoa. Ikääntymisen myötä sinisten tappisolujen määrä vähenee. Lisäksi linssin kellastuminen iän myötä heikentää sinertävän värin havaitsemista. (Ibid., 156.) Siis pannaan kaikki siniharmaat tekstit.
Steven Pace on kirjoittanut väitöskirjan aiheesta “Understanding the flow experiences of Web users”. Tutkimusmentelemänä hän on käyttänyt Grounded Theory -menetelmää. Väitöskirja on saatavissa pdf-muodossa.