Hypermedialla tarkoitetaan käytännössä tiedon ja palvelujen mallintamista, käsittelyä, jäsentämistä ja esittämistä siten että käyttäjä ja käyttötilanteen erityispiirteet tulevat huomioiduiksi.

Hypermedian tyypillisiä sovelluksia ovat esimerkiksi verkkosivu ja tähän liittyvä sähköinen asiointipaikka, käyttäjäprofiiliin mukautuva käyttöohje tai vaikkapa matkailijan mukana kulkeva vuorovaikutteinen, asiantuntijajärjestelmän piirteitä omaava matkaopas.

Hypermedia nojautuu vahvasti tietoteknisten tieteiden sekä ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutusta selvittävien tutkimusalojen työn tuloksiin. Käyttäjät ovatkin huomion keskipisteessä lähes poikkeuksetta (informaation rajaus, jäsentäminen ja saavutettavuus).

Tyypillinen motivaatio eri menetelmien käyttöönottoon on pyrkimys tiedon (teksti-, kuva-, ääni- ja vuorovaikutteiset objektit sekä näiden metatiedot) hallittavuuden, tehokkaan ylläpidon ja siirrettävyyden parantamiseen. Tähän pyritään tiedon loogisen kuvailun ja tietojenkäsittelyn automatisoinnin keinoin.

WWW:n vaikutus hypermedian kehitykseen

World Wide Webin (WWW) kehittymisen myötä hypermedian rooli tieto- ja viestintätekniikassa on merkittävästi kasvanut. Sen menetelmät eivät kuitenkaan rajoitu vain verkkosovelluksiin; esimerkiksi rakenteisilla dokumenteilla on runsaasti sovelluksia kaikessa tietojenkäsittelyssä.

WWW-kontekstinsa ansiosta eri sovellusten tekninen ja semanttinen yhteensopivuus ovat leimaa-antavia piirteitä hypermediassa. Hypermedian teknologiapohjan keskeisen yhteisen nimittäjän muodostavat erilaiset standardit ja suositukset; esimerkiksi XML-perhe ja World Wide Web Consortiumin (W3C) suositukset Web-teknologioista.