Kuvan ja äänen digitointi

KUVA

Tärkeimmät datan määrään vaikuttavat asiat liikkuvaa kuvaa digitoitaessa:

1. Kuvakoko digitoitaessa

Tavallisimmat kuvakoot hypermedia-käytössä ovat:
160 x 120 pixeliä/tuuma
240 x 180 pixeliä/tuuma
320 x 240 pixeliä/tuuma

2. Erillisten kuvien määrä/sekunti

Tavallisimmin käytetyt:
8, 10, 12, 15, 20 ja 25 framea/sek
Videonauhalla käytetään PAL-järjestelmässä 25 framea per sekunti.
Hypermedia- ja animaatiokäytössä kuvien määrää rajoitetaan yleensä pienemmäksi esim. 8-15 framea.

3. Pakataanko kuvaa digitoitaessa

Pakkaus voidaan tehdä digitoitaessa reaaliajassa (riippuen videokaappauskortin ominaisuuksista) tai vasta myöhemmin softalla.
Pakkausmenetelmiä on useita erilaisia (esim. JPEG, MPEG, QuickTime ym.) ja ne yleensä huonontavat kuvan laatua enemmän tai vähemmän:
parametrien asetukset vaikuttavat tiedoston kokoon ja kuvan laatuun.

ÄÄNI

Yleisesti ottaen ääni kannattaa digitoida ja käsitellä mahdollisimman hyvätasoisena. Datan säästämiseksi tehtävä mahdollinen huononnus kannattaa jättää siis projektin loppuvaiheeseen, esim. QuickTimeksi laskemiseen ym.

Äänitystasot kannattaa säätää huolella, jotta turhilta suhinoilta ja säröiltä vältyttäisiin. Muista, että digitaalinen ääni ei saa lainkaan mennä särölle.

Äänidatan määrään/äänenlaatuun vaikuttavia asioita:

1. Näytteenottotaajuus

Paras lopputulos saavutetaan kun ääntä digitoitaessa käytetään mahdollisimman korkeata taajuutta, mieluiten 44 kHz (CD-tasoinen taajuus).
Muita käytettyjä taajuuksia ovat esim. 22 kHz ja 11 kHz, jotka saattavat hypermediasovelluksessa olla aivan riittäviä.

2. Äänen dynamiikka

Tavallisimmat taltioinnit 8- ja 16 bittisenä.
Digitoitaessa kannattaa aina käyttää 16-bittistä ääntä (CD-taso).

3. Mono- vai stereo-ääntä.

Stereo-ääni vie tuplasti tilaa. Esim taltioitaessa mono-ääntä mahdollisimman hyvänä (16-bit, 44kHz), se vie dataa n. 5 megaa/minuutti. Sama stereona on siis 10 megaa.

Kun ääni on digitoitu kovalevylle, se kannattaa käsitellä normalize- toiminnolla, mikäli softa sen sisältää. Toiminto laskee äänifailille maksimivoimakkuuden, jolloin saavutetaan paras dynamiikka ja häiriösuhde.

Taukokohdat esim. speak-äänityksissä kannattaa poistaa, koska turha suhina vie kovalevytilaa. (Erittäin kohisevasta materiaalista poistaminen voi olla mahdotonta, koska syntyy häiritseviä <<äänikuoppia').