OTSONIKATO

Tekijä: Terhi Koiranen ja Laura Kuoppala (Kaukajärven koulu, 8.G) 13:05:35 28/11/97


Otsoni on molekyyli Maan ilmakehässä. Otsonimolekyyli muodostuu kolmesta happiatomista ja on erittäin epävakaa molekyyli. Happiatomista (O) ja happimolekyylistä (O2) syntyy otsonimolekyyli (O3).

OTSONIN SIJAINTI

Jopa 90% otsonista sijaitsee 10-50 km korkeudella Maasta. Se on ilmakehän toiseksi alimmaisessa osassa, stratosfäärissä, jonka alla on troposfääri ja yläpuolella sijaitsevat mesosfääri ja ylimpänä termosfääri.

"HYVÄ" OTSONI

Otsoni suojelee tai vahingoittaa Maan eliöitä riippuen siitä, millä korkeudella sitä havaitaan. Korkealla keski- ilmakehässä ”hyvä” otsoni toimii kilpenä suojaten Maan kasvi- ja eläinkuntaa auringon ultravioletti- eli UV-säteiltä. Otsoni imeyttää itseensä ultraviolettisäteilyä ja silloin se jakautuu happimolekyyliksi ja yhdeksi happiatomiksi. Ultraviolettisäteilyn aiheuttamia otsonin syntymisen ja tuhoutumisen prosesseja kutsutaan Chapmanin reaktioksi. Ultraviolettisäteilyllä on eri asteita, joista pahin on UVB-säteily ja juuri tältä otsoni suojelee maata.

SYYT OTSONIKATOON

Tutkimuksissa on todettu, että jotkin ihmisen tuottamat aineet tuhoavat otsonia. Suuren vaaran otsonikerrokselle aiheuttavat ns. freonit (CFC-yhdisteet) . Freonit ovat hiilivetyjen, kloorin ja fluorin yhdisteitä. Freonit ovat myrkyttömiä ja hajuttomia yhdisteitä, jotka eivät reagoi herkästi muiden aineiden kanssa.
Ilmakehässä UV-säteily irrottaa freoneista klooriatomeja. Klooriatomit reagoivat otsonin kanssa ja näin otsonia tuhoutuu.

ESIINTYMINEN

Erityisen selvästi otsonikato on ollut havaittavissa Etelämantereen yläpuolisessa keski-ilmakehässä. 80-luvulta lähtien Etelämantereen yläpuolella on havaittu voimistuvia ja yhä laajempia otsoniohentumia. Viime vuosina otsonikerros on ohentunut enimmillään yli 60%.

Pohjoisella pallonpuoliskolla otsonikerrokseen ei ole toistaiseksi päässyt kehittymään etelämantereen kaltaisia ohentumia. Tämä johtuu siitä, että pohjoisella napa-alueella yläilmakehä on talvella lämpimämpi kuin Etelämantereella. Mutta viime vuosina on pohjoisellakin pallonpuoliskolla havaittu aiempaa voimakkaampaa otsonikatoa. Vuonna 1995 siellä havaittiin ensimmäisen kerran aukko. Samana vuonna tammi-maaliskuussa otsoni väheni 30-50% eli enemmän kuin koskaan 1988 alkaneiden mittausten aikana.

Otsonikerros suojaa maata haitallisilta UV-säteiltä, mutta siihen on tullut ohentumia ja jopa aukkoja mm. ihmisten kemikalien ja saasteiden aiheuttamana.

OHENTUMAT

Etelämantereella otsonikerrokseen syntyy ohentuma syys-lokakuussa ja se häviää marras-joulukuussa. Syynä on Etelämantereen äärimmäinen kylmyys. Myös ilmavirtaukset saattavat aiheuttaa otsonipitoisuudessa jopa useiden kymmenien prosenttien tilapäisiä vaihteluja.

UV-SÄTEILYN HAITAT

Noin puolet maan pinnalle saapuvasta UV-säteilystä on ns. suoraa säteilyä. Siltä voi suojautua esim. hatulla, mutta iho voi palaa varjossakin, sillä puolet UV-säteilystä on ns. hajasäteilyä. UV-säteily on voimakkaimmillaan keskikesällä keskipäivän aikaan. Liiallinen UV-säteily lisää riskiä sairastua ihosyöpään tai silmäsairauksiin. Se voi myös heikentää luontaista vastustuskykyä taudeille. Silmäsairauksilta voi välttyä pitämällä aurinkolaseja, joissa on UV-suoja.

Otsonikatoa voi estää välttämällä kemikaleja, jotka sisältävät haitallisia freoneja. Tällaiset aineet tunnistaa merkistä, jossa on otsonin kuva.


(mindmap nimellä kuoppakoira)