AAVIKOITUMINEN

Tekijä: Heli, Iida, Tero ja Vesku (Pyynikin koulu) 09:26:28 28/11/97


AAVIKOITUMINEN

Maailmasta on jo nyt kolmasosa maapinta-alasta aavikkoa tai aavikoitumassa. Suurin osa aavikoista on syntynyt tuulen, veden ja auringon miljoonien vuosien vuorovaikutuksen tuloksena. Lisäksi noin 200 000 neliökilometriä menetetään aavikoksi joka vuosi. Saharan alueesta on 20 % paljaita hiekka-aavikoita. Ajattelepa, että Sahara, joka on kokonaisuudessaan lähes Yhdysvaltojen kokoinen alue, voi myös olla miljoonien ihmisten koti. Saharan aavikko-osissa ei ole kuitenkaan pysyvää asutusta, koska siellä on liian kuivaa, mutta keitailla voidaan asua, koska siellä on vettä. Saharassa voi sataa vain puolen vuoden välein tai jopa vain vuoden välein, ja usein sade tulee voimakkaana ukkosena. Silloin sataa niin paljon, että kaikki joet täyttyvät. Saharassa voi olla yöllä pakkasta ja päivällä on 50 astetta lämmintä. Aavikon asukkaat joutuvat käyttämään turbaaneja ja viittoja lentävää hiekkaa ja yön kylmyyttä vastaan. Vaikka autiomaa onkin uhkaava, se voidaan voittaa.

Afrikan valtion Malin pinta-alasta suurin osa on Saharan aavikkoa. Aavikko alkaa Niger-joen pohjoispuolelta. Aavikoitumisen syitä ovat ilmastolliset syyt ja osaksi myös ihmisten toimenpiteet, kuten puiden kaataminen. Myös ylisuuret karjalaumat aiheuttavat aavikoitumista. Aavikoitumisesta on tulossa ihmiskunnalle pahempi ongelma kuin koskaan aikaisemmin. Hiekka leviää hyvin tuulen mukana. Maanosista Afrikka on suurimmassa vaaravyöhykkeessä. Suurin riski on silloin, kun aletaan viljellä seudulla, jonka vuotuinen sademäärä on vain vaivaiset 200-400 mm tai jolla sadetta saadaan vain muutamana kuukautena vuodessa. Jos palaamme ajassa taaksepäin, huomaamme, että Saharakin on ollut joskus savannia. Ja tiedemiehet uskovatkin, että seuraava jääkausi tuo savannin taas Saharaan, koska viimeisen jääkauden jälkeen ilmasto on koko ajan kuivunut ja aavikko on edennyt pitemmälle.

Beduiinit eli aavikon vaeltajat sietävät hyvin Saharan kuumutta ja kuivuutta. Useissa Saharan aavikkokylissä on kuitenkin pulaa vedestä. Karjakaan ei kestä pitkää kuivaa kautta kunnolla, siksi eräät heimot voivat pitkän kuivan kauden aikana menettää karjaa, kun vettä ei riitä välttämättä ihmistenkään tarpeisiin. Saharan aavikkokyliin voidaan tuoda elintarvikkeet ja vesi kuorma-autoilla isommista kaupungeista, koska kaivot kuivuvat helposti.

Nyt on Suomessa keksitty auringonpaisteella toimivia keittimiä. Niitä on lähetetty Namibiaan ja Nepaliin jo 65 kappaletta. Tämän ansiosta ruoka ei pala pohjaan ja ruoan valmistaminen on helpompaa, eikä tarvita edes polttopuita, mikä sekin pieneltä osaltaan vähentää aavikoitumista. Ruoka pysyy myös kauemmin lämpimänä. Veden sterilointiin keitin on erityisen oivallinen. Tämä keitin on yksi keino elinolojen parantamiseksi Saharan ja muidenkin aavikoiden asukkaiden keskuudessa.